Oppisopimuskoulutuksessa piilee oikein toteutettuna valtava voimavara osana hoitajapulan ratkaisua. Ennen sopimuksen solmimista työnantajan on kuitenkin syytä varmistaa, että opiskeluun ja työntekoon liittyvät käytänteet ovat kunnossa. Näin vältytään ristiriidoilta, jotka voivat pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen.

Otan esimerkiksi oman työpaikkani kotihoidon, jossa työntekijöiden saatavuuteen liittyvien ongelmien vuoksi aloitettiin oppisopimuskoulutus. Opiskelijat otettiin töihin kesän kynnyksellä vuonna 2021, mutta heidän opetuksensa alkoi vasta elokuun puolivälissä. Koulutus kyseenalaistettiin työyhteisössä ennen sen alkua, koska työ kotihoidossa on itsenäistä, vastuullista ja sisältää paljon lääkehoitoa asiakkaiden kotona.

On merkittävä epäkohta, että perehdyttäjinä, ohjaajina ja näytön vastaanottajina toimivien lähihoitajien työpanosta koulutuksen suhteen ei huomioida millään tavoin heidän palkassaan. Ohjauksella tarkoitetaan sitä, että opiskelija pääsee kokeneen työntekijän kanssa harjoittelemaan uusia asioita ja kehittymään työssä. Viiden päivän perehdytyksen lisäksi opiskelijamme saivat arviolta 7-14 tuntia ohjausta kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana kotihoidossa. Osa heistä koki tämän riittämättömäksi.

Ilman opetusta ja epäselvien lääkehoidon pelisääntöjen vuoksi opiskelijat antoivat lääkkeitä ja vaihtoivat kipulaastareita pian aloittamisensa jälkeen. Opiskelijoita ei saa laittaa tilanteeseen, jossa he joutuvat toteuttamaan lääkehoitoa ilman lähihoitajan tutkinnon perusteita. Organisaation on myös huolehdittava siitä, että yhdenvertaisuus toteutuu sen sisällä. Kesken koulutuksen kävi nimittäin ilmi, että yhdelle oppisopimusopiskelijalle oli maksettu näyttöpäivistä palkka, mutta muille ei.

Oppisopimustoimiston, oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyön tulee olla tiivistä ja kehittävää ja opiskelijat tulee ottaa mukaan keskusteluun. Työehtosopimuksen määräykset ja työaikalaki koskevat myös opiskelijoita, ja ne on otettava huomioon työvuorosuunnittelussa yhdessä palkattomien koulupäivien kanssa. Koulupäivä on opiskelijalle omanlaisensa työpäivä, eikä peräkkäisiä työpäiviä saa olla enempää kuin 7. Opiskelijakin tarvitsee vuorokausileponsa, joka jää usein lain vastaisesti alle 11 tuntiin, jos hän menee iltavuorosta kouluun aamulla.

Opiskelijat toivovat, että lähihoitajan tutkintoa voisi muokata työpaikan tarpeita vastaavaksi. Esimerkiksi kielten tai vauvojen psykologian opiskelu ei liene välttämätöntä, jos työskentelee pääasiassa suomenkielisellä maaseudulla ja suuntautuu ikäihmisten kotihoitoon. Olisi hyvä, jos tutkintoa voisi täydentää joustavasti tilanteen mukaan. Nämä muutokset rohkaisisivat suurempaa joukkoa hakeutumaan koulutukseen. Positiivisena nähdään kahden vuoden kesto kolmen sijaan.

Korona-aika muutti monen urasuunnitelmia ja teki selväksi, että hoitoalalla riittää töitä. Aikuiset alanvaihtajat arvostavat opiskelumuotoa, jossa pääsee heti käsiksi töihin ja saa työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Reilun vuoden jälkeen seitsemän opiskelijoistamme jatkaa aloittamallaan urallaan, yksi on valmistunut hoiva-avustajaksi, kaksi on siirtynyt toiseen hoitoalan työpaikkaan, yksi on lopettanut ja kaksi uutta on tullut mukaan. Panostamalla työelämän ja opintojen yhteensovittamiseen on mahdollista saada työpaikoille motivoituneita, sitoutuneita ja ammattitaitoisia lähihoitajia.

Julkaistu Turun Sanomissa 12.10.2022