Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia riippumatta heidän iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan, vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, poliittisesta tai ammattiyhdistystoiminnastaan, perhesuhteistaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuolen ilmaisustaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.
Pääoma merkitsee minulle ajattelua, ei perittyä omaisuutta. Jokaiselle suomalaiselle on annettava eväät ajatteluun. Oppimisen ja kouluttautumisen on oltava mahdollista kaikille päiväkodista peruskoulun kautta toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Elämä on jatkuvaa oppimista, ja tämä tulee huomioida yhteiskunnassa laajasti. Kirjastolaitos on yksi sivistysvaltion kulmakivistä, ja kaikille kansalaisille on taattava pääsy maksuttoman tiedon äärelle. Digitalisaatio tulee eriarvoistamaan vanhuksia, jos emme yhteiskuntana tarjoa heille ohjausta ja apua laiteiden ja sovellusten käytössä. Tällaista palvelua voisi olla saatavilla yhteisöllisissä keskuksissa tai eri järjestöjen toimesta.
Lapsuus vaikuttaa merkittävimmin ihmisen myöhempään elämään, eikä yhdenkään lapsen tai nuoren hyvinvoinnista ole varaa tinkiä. Hyvinvointialueiden rooli on toimia esimerkiksi laadukkaiden neuvola- ja kotipalveluiden sekä lastensuojelun mahdollistajana. Kaikki eivät ole kiinnostuneita kilpaurheilusta, joten yhteiskunnan varoja on sunnattava tasapuolisesti erilaisiin harrastusmuotoihin.
Pääoma merkitsee minulle ajattelua,
ei perittyä omaisuutta.
Työelämän pelisääntöjen on oltava kaikille samat. Työehtosopimusjärjestelmän ansiosta meillä on Suomessa suhteellisen vakaat ja ennalta-arvattavat työmarkkinat, joten järjestelmän ylläpito ja kehittäminen on kaikkien etu. Eduskunnassa tehtävä lainsäädäntötyö on yksi vaikuttavimmista keinoista parantaa työntekijöiden asemaa. Luottamusmiehen valintaoikeutta, irtisanomissuojaa ja tiedonsaantioikeuksia on edelleen vahvistettava lainsäädännöllä. Naisten ja miesten välinen palkkaero Suomen työmarkkinoilla on suurempi kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin. Naisten ansiot ovat keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät. Yksi keino edistää palkkatasa-arvoa on lakisääteinen palkka-avoimuus. Henkilöstön edustajan tulisi saada työpaikalla tietoonsa koko henkilöstön yksilöidyt palkkatiedot kaikkine palkanosineen. Avoimempi tieto palkoista mahdollistaisi perusteettomien palkkaerojen korjaamisen työpaikkatasolla.
Yli puolella työikäisistä, noin 1,9 miljoonalla suomalaisella, on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä 600 000 kokee sairauden tai vamman vaikuttavan työn tekemiseen tai työllistymismahdollisuuksiin. Heitä kutsutaan osatyökykyisiksi työllisyydestä puhuttaessa. Osatyökykyisten työllisyysaste on viidenneksen alhaisempi verrattuna muihin työikäisiin. Osatyökykyisten tilanne on ollut paranemaan päin työmarkkinoilla. Suomeen perustettiin vuonna 2021 valtion omistama erityistehtäväyhtiö Työkanava Oy, jonka tehtävä on työllistää työttömiä, kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia osatyökykyisiä henkilöitä. Suomi tarvitseekin enemmän joustoja työaikaan, osa-aikatöitä ja työnteon muotojen moninaisuutta. Tälla tavoin voimme pitää suuremman joukon mukana yhteiskunnan toiminnassa, ja siten parantaa ihmisten toimintakykyä ja osallisuutta.
Psyykkiset sairaudet tulee ottaa yhtä vakavasti kuin fyysiset sairaudet. Molemmat ovat toimintakykyä heikentäviä ja lamaavia. Mielenterveyden ongelmista kärsivien yhdenvertainen ja ammattitaitoinen kohtelu terveydenhuollossa on tärkeää inhimillisen kärsimyksen ja jatkohoidon tarpeen ehkäisemiseksi. Psyykkisesti sairaiden omaiset ja heidän hyvinvointinsa tulee huomioida hoitoa suunniteltaessa. Neuropsykiatrisia vaikeuksia kohtaavien nuorten tukeminen läpi koulupolun työelämään on tärkeää.
Suomen tulee noudattaa YK:n vammaisten ihmisten sopimusta, johon se on sitoutunut. YK:n vammaissopimus turvaa vammaisille ihmisille samat oikeudet kuin kaikille muillekin. Kehitysvammaisten ihmisten kohdalla keskeisiä asioita ovat oikeus asumiseen ja riittävään toimeentuloon. Vammaispalveluissa tarvitaan yksilöllisyyttä. Tämän toteutuminen vaatii muun muassa sitä, että kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta tuetaan. On tärkeää ymmärtää, että kehitysvammaiset ihmiset ovat hyvin monimuotoinen joukko.
Ihmisten lähtökohdat ja elämäntilanteet määrittelevät heidän tarpeitaan ja mahdollisuuksiaan. Esimerkiksi köyhyys, lapsuuden ja nuoruuden puutteelliset elinolot, huonot työolot ja työttömyys vaikuttavat terveyteen. Terveyseroista johtuvien menetysten on arvioitu laskevan bruttokansantuotetta noin 1,4 prosentilla. Terveyseroja voidaan kaventaa yhteiskuntapoliittisin keinoin vaikuttamalla terveyserojen syihin muun muassa varmistamalla ensisijaisten etuuksien riittävyys ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus sekä parantamalla työelämän laatua ja edistämällä työllisyyttä. Valtion tulo- ja menoarvion laadinnassa sekä valtion talouden ja toiminnan tarkastuksessa tulee arvioida ennakkoon vaikutukset kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen sekä niiden jakautumiseen. Koko julkisella hallinnolla on vastuu terveyden tasa-arvon toteuttamisessa, ei vain sosiaali- ja terveyssektorilla. Keskeistä on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä terveellisen elämän edellytysten luominen kaikille. Taloutta tasapainotettaessa ei saa huonontaa heikoimmassa asemassa olevien tilannetta.