Valmistuin viisi vuotta sitten merkitykselliseen ja yhteiskunnallisesti tärkeään ammattiin. Työpaikka tuoreelle lähihoitajalle löytyi kotihoidosta, jonne olin jo opiskeluaikanani suuntautunut. Aloittaessani uutta työuraani lomarahoistani leikattiin 30% ja työtuntejani lisättiin ilman korvausta, jotta Suomen kilpailukyky paranisi. Uutta työaikalakia ei ollut vielä sorvattu, joten mietin tosissani jääväni iltavuoron jälkeen (klo 21:30) työpaikalleni nukkumaan, jotta jaksaisin ilmestyä aamulla töihin seitsemäksi työmatkani ollessa n. 40km. Oltuani noin vuoden töissä saimme vapaaehtoisesti alkaa tehdä ns. ergonomista työvuorolistaa eli ilta-aamu -yhdistelmiä ei enää ollut pakko tehdä. 1.1.2020 tuli lopulta voimaan uusi työaikalaki, joka sääti vuorokautisen lepoajan 11 tuntiin. Toisaalta uusi laki heikensi monen työntekijän hyvinvointia lyhentäen vapaalla oloaikaa ja lisäten yhden päivän vapaapäiviä. 1.9.2021 voimaan astuvan sote-sopimuksen myötä asiaan saadaan kuitenkin sovittua paikallisia muutoksia.
Soveltuvuuskokeet ja laadukas koulutus turvaavat sen, että meillä on tulevaisuudessakin aidosti ammattitaitoisia lähihoitajia.
Enimmillään minulla on iltavuorossa ollut 26 asiakasta. Silloin ei ehdi kohtaamaan ihmistä ihmisenä vaan robottimaisesti ohjataan vessaan, vaihdetaan yövaatteet, annetaan iltapala sekä lääkkeet, peitellään vuoteeseen ja hyvästellään. Usein joudumme ajamaan ylinopeutta, jotta ehdimme hoitaa meille määrätyt työt työajallamme. Sakkoja on rapsahtanut monelle meistä. Kodeissa on eri ryhmiin kuuluvia ihmisiä (muistisairaat, päihdeongelmaiset, mielenterveyden ongelmista kärsivät, osittain liikuntakyvyttömät jne.), joiden erityispiirteitä on rajatun ajan puitteissa vaikea huomioida. On ihmisiä, jotka ilmiselvästi eivät ole enää kotikuntoisia, mutta joille ei löydy jatkohoitopaikkaa.
Meillä lähihoitajilla on myös oma elämä, koti ja perhe. Joulunaikaan meille ei voida myöntää lomaa, koska ei ole sijaisia. Sijaispula vaivaa läpi vuoden. Vakituiset työntekijät oikeastaan sijaistavat vapaapäivinään tai tekevät työvuoron päälle vielä toisen vuoron. Uusia työntekijöitä houkutellaan rekrytointipalkkioilla, mutta vanhoja hoitajia, jotka tekevät työnsä tunnollisesti ja joustavat, ei muisteta kuin kiitoksella. Uusi saattaa tulla, mutta vanha lähtee, ja samalla lähtee työpaikalta arvokasta tietoa, kokemusta ja ammattitaitoa. Tälläkin hetkellä monet työkavereistani suunnittelevat työpaikan tai alan vaihtoa.
Koronan kurittaessa yhteiskuntaamme työssämme on ollut nyt puolentoista vuoden ajan ylimääräinen tekijä: maski. Suojautuaksemme ja suojataksemme teemme työtämme maski kasvoillamme. Saunottaessamme yllämme ovat työvaatteet, muovinen essu, kumisaappaat ja maski, ja tällöin työnteko tuntuu erityisen tukalalta. Valtio avusti kuntia miljoonilla euroilla. Nämä eurot on osittain käytetty kuntien alijäämien paikkaamiseen. Varsinaisen koronantorjuntatyön kentällä tehneet eivät ole saaneet työstään kiitosta rahallisen korvauksen muodossa.
Kotihoitoa on pidetty yksin työskentelemisen ja vastuun vuoksi yhtenä lähihoitajien vaativimmista työpaikoista. Kesällä kuitenkin otettiin töihin ja laskettiin vahvuuteen viikon perehdytyksellä vasta nyt syksyllä opintonsa aloittavia oppisopimusopiskelijoita. Lähihoitajan tutkinnon suorittaneista työntekijöistä tuntuu aivan syystä, että meidän koulutuksella ja kokemuksella hankittua ammattitaitoamme ei arvosteta ollenkaan.
Luin taannoin Turun Sanomista (19.8.), että pääministerimme Sanna Marin hoputtaa korkeakouluttamaan nuoria. Muuttuvassa maailmassa tarvitsemme toki osaajia, jotka pystyvät ratkaisemaan tulevaisuuden ongelmia niin ilmastonmuutokseen kuin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseenkin liittyvissä kysymyksissä. Korkeakouluttaminen ei kuitenkaan saa olla itseisarvo, vaan sen rinnalle yhtä arvokkaaksi on nostettava ammatillinen koulutus ja konkreettinen työ, jota ilman tämä yhteiskunta ei pyörisi.
Lähihoitajille on työpaikkoja avoinna ympäri Suomen, mutta hakijoita ei ole riittävästi maan tarpeisiin. Alan koulutuspaikkoja tulee entisestään lisätä ja työolot sekä palkkaus saada sellaiselle tasolle, että se alkaa houkutella ihmisiä. Soveltuvuuskokeet ja laadukas koulutus turvaavat sen, että meillä on tulevaisuudessakin aidosti ammattitaitoisia lähihoitajia.
Sairaanhoitajien palkkatason nostamiseksi tehty aloite on edennyt eduskuntaan ja tullaan ottamaan käsittelyyn. Monessa paikassa sairaanhoitajien rinnalla työtä tekevät lähihoitajat, ja heidän työnsä arvostus tulee myös näkyä tulevaisuuden palkitsemissuunnitelmissa. Hoitoalalla hoitoketjun eri työntekijäryhmien välisten palkkaerojen tulisi olla maltilliset ja oikeassa suhteessa toisiinsa. Hoitoketjun luotettavuus ja laadukkuus on yhtä kuin tekijöidensä summa. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun kaikkia työntekijäryhmiä arvostetaan osana suurta kokonaisuutta, joka tähtää potilaiden ja asiakkaiden hyvään huolenpitoon.
Julkaistu Turun Sanomissa 12.9.2021