Jokainen meistä vanhenee, päivä kerrallaan. Sitä ei ehkä eläessään huomaa, ja monelle vanhuus ja toimintakyvyn heikkeneminen tulevatkin yllättäen. Yht’äkkiä ihminen tarvitseekin muiden apua. Omaiset ja kotihoito ovat tässä tapauksessa usein se ensimmäinen turvaverkko.
Suomessa on tiedetty jo pitkään, että väestörakenteen muuttuminen aiheuttaa ongelmia työvoiman saatavuuteen. Itse olen kokenut tämän konkreettisesti hoitotyössä, jossa on jo vuosia tehty ylityöt vakituisten työntekijöiden toimesta. Sijaisia ei yksinkertaisesti ole. Tästä huolimatta oikeistovetoiset hallitukset ovat vähentäneet ammatillisen koulutuksen resursseja ja aliarvostaneet esimerkiksi hoitoalan työntekijöitä pidentämällä keinotekoisesti työpäiviä ja leikkaamalla lomarahoista. Viimeisten neljän vuoden aikana työntekijät ovat saaneet jonkinlaisen kunnianpalautuksen, ja toivon tämän työn jatkuvan edelleen.
Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveyspalvelujen tekeminen siirtyi vihdoin kuntien vastuulta hyvinvointialueiden harteille. Uuden organisaation luominen on ollut valtava urakka ja se kertoo siitä, mihin me ihmiset kykenemme, jos vain tahtoa riittää. Työ hyvinvointialueilla on kuitenkin vasta kaikinpuolin alussa, eivätkä haasteet ole kadonneet mihinkään. Seuraavalla eduskuntavaalikaudella päättäjien edessä on alueiden rahoituksen ja työntekijöiden saatavuuden varmistaminen. Sosiaali- ja terveyssektorin toiminta on nähtävä osana huoltovarmuutta.
Veronkevennyspuheet tällaisessa maailmanajassa ovat mielestäni vastuuttomia. Verovaroin pidämme yllä hyvinvointivaltiota ja turvaamme sen ikääntyvien rakentajien huolenpidon heidän vanhetessaan. Verotuksen tulee olla reilua ja progressiivista, mikä hillitsee tuloerojen kasvua. Vasemmiston veropoliittisia tavoitteita ovat esimerkiksi pääomatuloverotuksen progressiivisuus, listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen, varallisuusveron käyttöönotto ja arvonnousuvero.
Valtio ei voi vain määrätä hoitajia hoitamaan yhä kasvava vanhusten joukko ja olla välittämättä siitä, millaisissa työoloissa ja millä palkalla he työskentelevät. Hoidettavien hyvinvointia ei voi erottaa hoitajien hyvinvoinnista. Vain hyvinvoiva hoitaja jaksaa hoitaa hyvin.
Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu konkreettisella ja kovalla työllä. Hyvinvointivaltion rakentajat ovat ansainneet eläkkeensä ja he ansaitsevat arvokkaan vanhuuden. Meidän on huolehdittava omaishoitajien hyvinvoinnista, hoitoketjujen toimivuudesta ja vanhuksiin liittyvän järjestötyön toimintaedellytyksistä. Arvokasta vanhuutta ei ole ilman tekijöitä. Työ tarvitsee kunnianpalautuksen, ja työntekijät tarvitsevat arvostusta ja elämiseen riittävän palkan.
